Monet raakaruokkivat koiraansa nykypäivänä ja ongelmaksi saattaa muodostua vitamiinien ja hivenaineiden tarve. Markkinoilla on myös ns. täysravintoja, joihin on lisätty tietty standardimäärä vitamiineja ja muuta tarpeellista, mutta läheskään kaikki ruoat eivät täytä koiran kaikkia tarpeita. Samoja valmisteita kun käyttävät niin isot kuin pienetkin koirat. Jos ruokkii koiraansa pelkästään lihalla on hyvä tarkastella lisäravinteiden saantia. Puutokset voivat aiheuttaa esimerkiksi karvattomuutta, kuivaa ihoa, kaljuja silmänympäryksiä tai se voi alentaa koiran vastustuskykyä.
A-vitamiini
A-vitamiini on tärkeä vitamiini kehossa ja se vaikuttaa mm. näkökykyyn, solujen kasvuun ja erilaistumiseen, hedelmällisyyteen ja vastustuskykyyn. Sen luonnollisia lähteitä koiralle ovat esimerkiksi maksa ja kananmuna.
Eri eläinten maksat sisältävät hieman eri määriä A-vitamiinia, mutta karkeasti laskettuna raakaa naudan maksaa riittää n. 1g /elopainokilo viikossa (eli 3kg koiralle tarve täyttyy 3 grammalla). Sian maksaa tarvitaan hieman enemmän, n. 1,4g elopainokiloa kohti ja broilerin maksaa reilu 2g per elopainokilo. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että imeytyvyys ei koskaan ole 100% ja jos maksan haluaa kypsentää, silloin osa A-vitamiinista häviää (n. 10%). Tällöin määrää voi lisätä jotta tarve täyttyy.
Aluksi koiran vatsa saattaa mennä löysälle, varsinkin raa’asta maksasta. Totuttaminen kannattaakin aloittaa varovasti, jos ei halua vikkelää yllätystä lattialle, usein siihen vaaleimmalle ja vaikeimmin pestävälle matolle.
B-vitamiinit
B-ryhmään kuuluu kahdeksan eri vitamiinia ja niillä on useampi eri tehtävä elimistössä. Koira tuottaa itse B-vitamiinia ja saa sitä myös ruoasta eli lihasta. B-vitamiinilisää voidaan antaa, jos koira on kovemmassa rasituksessa tai sillä on anemiaa. Myös koprofagia eli ulosteiden syönti saattaa lisätä B-vitamiinin tarvetta.
C-vitamiini
C-vitamiini (tunnetaan myös nimellä askorbiinihappo) on vesiliukoinen vitamiini, joka toimii antioksidanttina ja edistää mm. kalsiumin ja raudan imeytymistä. Kudokset käyttävät C-vitamiinia kollageenin muodostamiseen, joka taas on proteiini ja sitä tarvitaan eri kudosten muodostamisprosesseissa. Varsinaista C-vitamiinilisää koira ei tarvitse, sillä se tuottaa sitä itse kehossaan.
Mikäli koiralla on virtsatietulehduksia tai on tarve happamoittaa virtsaa (esim. struviittikiteiden takia), silloin lisä kenties on paikallaan. C-vitamiinia voi koiralle tarjota myös puolukoiden tai karpalon muodossa, jos ei tahdo antaa kaupasta tai apteekista hankittua valmistetta.
D-vitamiini
Koiralle erittäin tärkeä vitamiini on D-vitamiini, jota se saa ravinnostaan. Aikaisemmin luultiin, että koirat saavat auringosta D-vitamiinia, mutta tämä ei ole totta. Koiran iholta puuttuu skvaleeni-rasvahappo, joka auttaa muodostamaan D-vitamiinia auringon uvb-säteistä. D-vitamiinin luonnollisia lähteitä ovat kala ja kalanmaksaöljy. Osa kuitenkin antaa D:n purkista joko tablettina tai tippoina, varsinkin, jos koira on huono syömään em. ruoka-aineita.
Optimiin tähtäävä tarve on 0,7mikrogrammaa (μg) /kg/pv, eli 3kg painavan koiran tarve on tällöin 0,7μg x 3 = 2,1 μg/pv. D-vitamiini varastoituu elimistöön ja sen voi antaa vaikka kerran viikossa, kertoo vain päivän tarpeen 7:llä ja pyöristää sopivaan tasalukuun. Apteekista ja luontaistuotekaupoista saatavat D-vitamiinitipat ovat käteviä pikkukoirilla, sillä esim. 10μg vahvuisia tippoja ei montaa tarvitse tiputtaa ruoan sekaan. On muistettava, että koiralle annettavan D:n tulisi olla D3- vitamiinia.
E-vitamiini
E-vitamiini on elimistön rasvaliukoinen antioksidantti. Se suojaa elimistön rasvoja hapettumiselta ja sitä käytetään tukihoitona monissa tapauksissa, kuten esimerkiksi iho-ongelmissa, palautumisen tukemisessa, hedelmällisyysongelmissa sekä tehostamaan A-vitamiinin ja seleenin vaikutusta. E-vitamiinin tarve on 0,5mg/elopainokilo, eli 3 kiloinen koira tarvitsee 1,5 mg /pv. Jos koiralle annetaan rasvalisää, on hyvä tarkistaa myös E-vitamiinin annostus, sillä rasva lisää sen tarvetta. Pikkukoirille on helppo antaa E-vitamiinia valmiina liuoksena, joita saa apteekeista ja kaupoista.
Sinkki
Sinkki on yksi koiran tärkeimmistä hivenaineista. Sitä saadaan ruoasta, mutta tarve ei useinkaan täyty pelkällä lihalla tai täysravintojen syöttämisellä. Sinkki vaikuttaa kehossa lähes joka paikassa ja sen puutos näkyy mm. karvattomuutena, kuivana ihona, sameana turkkina, vastustuskyvyn alenemisena, jne. Kaljut silmänympärykset ja kuivat anturat viittaavat usein sinkin puutokseen.
Ruokahaluttomuus saattaa myös johtua sinkin puutteesta, mutta näissä tilanteissa on hyvä selvittää ettei taustalla ole mitään muuta syytä kuten närästystä, kylläisyyttä (koiralla ei siis ole tarpeeksi nälkä), opetettua nirsoutta tai jotain terveydellistä vaivaa. Sinkki on huonosti imeytyvää yhdisteen muodosta riippuen, eikä se myöskään varastoidu kuten D-vitamiini. Sinkin oksidimuoto imeytyy huonoiten ja suurempina määrinä vauhdittaa vatsan toimintaa, joten kannattaa suosia pikolinaattimuotoa tai kelaattia. Optimaalinen tarve perussessellä on 2mg vuorokaudessa, eli 3kg painoinen koira tarvitsisi 2mg x 3 = 6mg sinkkiä päivässä.
Usein kuivaruokiin ja täysravintoihin on lisättyä sinkkiä perustarpeen verran, mutta se ei useinkaan riitä. Jos ruokkii pelkällä lihalla, ei lihasta saatavaa sinkkiä useinkaan lasketa vaan tarvittava määrä voidaan antaa purkista, yliannostuksen riskiä ei ole. Sinkkilisiä saa eläinkaupoista, mutta myös ihmisille tarkoitetut valmisteet soveltuvat koirille tabletin vahvuudesta ja sinkkiyhdisteen muodosta riippuen.
Kalsium
Kalsium on tärkeä kivennäisaine luustolle. Sen lisäksi se edistää lihasten toimintaa. Parhaiten koiran kalsiumtarpeen saa tyydytettyä pienellä määrällä luuta tai kalsiumjauhetta. Luuta voi antaa joko jauhettuna tai kokonaisena, huomioiden syöjän koon. Liiallinen määrä luuta ruokinnassa aiheuttaa ummetusta ja kovettaa vatsaa tai pahimmassa tapauksessa hengenvaarallisen suolitukoksen, joten maltillinen määrä on tärkeää. Koiran ulosteen seuraaminen on helppo keino päätellä, saako koira liikaa luuta. Jos uloste on valkoista ja jauhemaista, on ruoassa liikaa kalsiumia.
Koiran kalsiumintarve täyttyy, jos se saa 1g luuta/ painokilo, eli 3kg painava koira ei tarvitse kuin 3g luuta päivässä. Kalsiumjauheiden purkin kyljessä on yleensä annosteluohje.
D-vitamiini edistää kalsiumin imeytymistä ja hyödyntämistä, joten sen saaminen on myös tärkeää. Jotkut antavat koirilleen kananmunan kuoria jauhettuna, joista pieni koira saakin kalsiumtarpeensa tyydytettyä helposti (yksi munankuori riittää tyydyttämään n.5kg koiran tarpeen). Kannattaa kuitenkin olla varovainen ja seurata koiran tuotoksia, ettei munankuorijauhe vahingossa kerry elimistöön ja aiheuta tukoksia. Isommalle koiralle kuorien lukumäärä on suurempi, joten lienee helpompi antaa näissä tapauksissa kalsium joko luuna tai purkista jauheena. Jos kuitenkin haluaa hyödyntää munankuoret, kannattaa muistaa ettei anna keitettyjen munien kuoria, sillä niissä ei ole ravintoaineita juurikaan jäljellä. On myös tärkeää huomioida onko annettavassa ruuassa jo lisättyä kalsiumia. Koirille on saatavilla erilaisia täysravintoja ja raakapullia ja usein näissä on myös pienelle koiralle riittävä määrä luuta mukana, joten kannattaa tarkastaa sisällysluettelo aina ennen lisäkalsiumin antamista.
Koira tarvitsee lisäksi magnesiumia, seleeniä, rautaa, jodia ja natriumia, mutta nämä ovat usein lisätty valmisruokiin tai tarve täyttyy annetusta lihasta kaikkien muiden paitsi jodin kohdalla. Jodin tarpeen saa tyydytettyä ripauksella merilevää tai jodioitua suolaa, tärkeää on kuitenkin muistaa annostus, sillä liiallinen jodi voi aiheuttaa koiralle mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa. Merilevä pehmentää joillain hammaskiveä ja näin hampaiden puhtaana pitäminen on helpompaa. Kova rasitus taas lisää magnesiumin tarvetta, ja tällöin voi harkita mg -lisän antamista. On kuitenkin muistettava yhdisteen muoto, sillä oksidimuotoista ei kannata antaa. Munuaissairaalle taas ei magnesiumia suositella annettavan ollenkaan. Rasvahappojakaan ei ruokinnassa sovi unohtaa. Tärkeiden Omega-3 (EPA, DHA) lähteinä koiralle käy esimerkiksi rasvainen kala, kalaöljy sekä kalaöljykapselit. Omega-6-rasvahaposta erityisesti linolihappo on tärkeä. Markkinoilla on useita öljyvalmisteita (esim. Nutrolin), joissa rasvahappojen suhde on tasapainotettu oikein. Öljyseoksen voi tehdä myös itse, käyttäen kalaöljyä ja jotain kasviöljyä.
Kaikki artikkelissa mainitut tarvemäärät on ajateltu perusterveelle, normaaliliikunnalla olevalle koiralle. Aktiivisen, paljon liikkuvan koiran tarve saattaa joissain tapauksissa olla suurempi, mutta tästä ei useinkaan tarvitse huolehtia toitsujen kohdalla, ellei kyseessä ole aktiivisesti kilpaileva, paljon liikkuva harrastuskoira. Myös terveydelliset syyt ja sairaudet vaikuttavat lisäravinteiden annosteluun. Jos koiralla on alttius esimerkiksi munuaiskiviin, kannattaa C-vitamiinin annostelua tarkastella. Munuais- ja maksasairaille koirille on omat ruokavalionsa, ja näissä tapauksissa eläinlääkäri ohjeistaa ruokinnassa. Tiineenä olevalle tai imettävälle nartulle on myös oma ruokavalionsa sekä tarpeensa ja esim. liiallinen kalsium aiheuttaa tiineelle nartulle hengenvaarallisen kalkkikrampin. Eläinlääkäri neuvoo näissäkin tapauksissa oikeat lisäravinteet ja niiden annostuksen.