Pentupäiväkirja OSA3
Seitsikkomme saavutti jo kolmen viikon iän muutama päivä sitten. Edellisen postauksen jälkeen pentulaatikossa on kasvettu hurjaa vauhtia ja jokainen pikkuisista on ylittänyt 400 gramman painon. Ruuti on urhoollisesti jaksanut imettää, mutta me ihmisetkin olemme osallistuneet ruokkimiseen Pukkilasta saadun vuohenmaidon kanssa. Työtä on riittänyt.
Isoin muutos on tietenkin ollut pentujen maailman avartuminen, kun ne ovat avanneet silmänsä ja korvansa. Varsinkin eniten tuttipulloa saaneet pennut ovat tottuneet ääniimme ja tuoksuumme. Unilta herätään aina kun tutut äänet kuuluvat ja pienet suut alkavat hamuta tuttia. Näkö pennuilla ei tietenkään ole vielä täysin kehittynyt, mutta ne näyttävät nyt jo enemmän koirilta kuin marsuilta.
Aistien kehittyminen on myös saanut pennut uteliaiksi. Ne lyllertävät ympäri pentuaitausta huojuen pienillä jaloillaan ja tutkivat ympäristöään. Reviirin laajeneminen teettää lisätöitä myös huoltojoukoille; pennut eivät enää tarvitse Ruutia pissatukseen, vaan tekevät tarpeensa juuri siihen paikkaan, jossa sattuvat olemaan hädän iskiessä. Onneksi koko aitaus on vuorattu sanomalehdin. Ja me siivoamme perässä.
Hampaat pennuilla tuntuvat jo ikenien alla, mutta odottelemme vielä niiden puhkeamista. Olemme kuitenkin siirtyneet maistelemaan myös turvotettua nappulaa. Pennut syövät Virbacin pienille ja toykoirille suunniteltua penturuokaa, jota myös Ruuti syö saadakseen lisäenergiaa. Kiinteään ruokaan totuttautuminen on sujunut ongelmitta ja se on vähentänyt Ruutin työmäärää.
Ruutilla riittää tekemistä, mutta onneksi kohta pennut ovat jo siinä iässä, että laumamme toiset koirat saavat osallistua pentuarkeen. Nuorin narttumme on 5 kuukauden ikäinen Ruutin sukulaistyttö, joka jo kaipailee ikäistänsä leikkiseuraa. Vanhemmat tyttömme saavat opettaa pennut talon tavoille, niin kuin ne ovat aikaisempienkin pentueiden kohdalla tehneet.
Ensimmäinen askel kohti yhteisasumista oli olohuoneeseen muutto, joka tapahtui tänään. Siirsimme aitauksen pentuineen keskelle olohuonetta, jossa pennut saavat totutella arjen ääniin. Muut koirat saavat katsella aitauksen ulkopuolelta ja peitimme osan seinistä kankaalla, jotta pennut ja Ruuti saavat olla rauhassa ja tuntea olonsa turvalliseksi.
Toivomme juhannukseksi lämmintä säätä, jotta voimme viettää aikaa myös ulkona pentujen kanssa. Odotamme Ruutin sijoitusmammaa kyläilemään ja pentuja katsomaan. Kyllä mammalla mahtaa olla ikävä! Ruutikin varmasti haluaa esitellä aikaansaannoksensa omistajalleen.
Muistathan seurata Ruutin ja pentujen menoa Instagramissa! Päivittäisiä instastoryja ja kuulumisia löydät nimellä @ruutirussiantoy